1. Hoiva on itseisarvoista, tärkeää ja luovaa
Hoiva on elämän ehto ja elämän virran ydintä. Yksilöiden ja yhteisöjen voima on niiden kyvyssä uusintaa elämää.
Hoiva on veden, ilman, ravinnon ja suojan kaltainen elämän perusedellytys.
Hoiva ei ole vain tylsä, fyysinen rutiini, jollaisena se yleensä nähdään. Hoivaa tulisi tarkastella holistisesta näkökulmasta, ja nähdä siihen sisältyvä luovuus.
Hoivaa tulisi tarkastella ilman hoivaaja-hoivattava subjekti-objekti -jakoa.
Hoiva kokoaa yhteen ihmiset ja yhteisöt.
Sellaiset asiat kuin ilo, nautinto, kasvu, kehitys, toipuminen tai kivusta ja kärsimyksestä vapaa elämä eivät ole mahdollisia ilman hoivaa.
2. Hoiva on ristiriidassa kapitalistisen talousjärjestelmän kanssa – samaan aikaan kapitalismi pyörii ilmaisen tai alihinnoitellun hoivan avulla
Kapitalismi riistää seko hoivaa että maata palauttaen niille ei mitään tai vain murto-osan siitä, mitä se ottaa.
Kapitalismi korostaa palkkatyötä. Samalla sillä on intressi teettää uusintava työ ilmaiseksi tai minimaalisella korvauksella. Kapitalistinen järjestelmä ei tunnista suurinta osaa uusintavasta työstä työksi ollenkaan.
Uusintaminen mahdollistaa tuotannon, ja siksi niiden käsitteleminen erillisinä kysymyksinä ei ole mielekästä. Uusintavan ja tuottavan työn dikotomian purkaminen.
Kapitalismi pyrkii alistamaan hoivatyön arvonlisäykselle: hoivabisnes.
Voitontavoittelua sekä tuotannon tehostamista perustellaan sillä, että ne mahdollistavat yhteiskunnan tuottaman hoivan hoivan, mutta ennen näkemätön talouskasvu ja tuotantotehokkuus eivät ole poistaneet hoivakriisejä, päinvastoin.
3. Hoiva, vaaliminen ja tarvitsevuuden tunnustaminen koskee kaikkea elollista
Tarvitsemme kulttuuria, jossa ymmärretään elämisen perusteet, mitä elämän jatkuminen ja kukoistaminen edellyttää.
Kulttuurimme suhtautuu hoivaan samalla tavalla kuin esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen. Se ei ymmärrä niiden välttämättömyyttä vaan alistaa ne voiton tavoittelemisen välineeksi.
Hoivan murtaa rajat myös ihmisten ja muunlajisen elämän välillä, sillä hoivan ja kaiken elämän vaalimisen toimintaperiaate on sama. Se on elämän näkeminen itseisarvoisena hyötyvälineen sijaan.
Meidän tulee luoda sanoja, joilla puhua kaiken elollisen yhteenkuuluvudesta samoin kuin tarvitsemme kielen, jossa hoiva on itseisarvoista ja elämisen keskiössä.
4. Hoivan järjestämisen lähtökohtana tulee olla itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen
Hoivan saaminen ei saa olla ehdollista eikä sen saaminen ja vastaanottaminen saa kytkeytyä ihmisen toimeentuloon.
Kulttuurissamme ajatellaan perusteettomasti, että hoivan tarve ja itsemääräämisoikeus ovat toisensa poissulkevia. Hyvä hoiva lisää hallinnan tunnetta, toimijuutta ja on keino itsemäärämisoikeuden toteutumiseen.
Hoivan antajien itsemääräämisoikeutta tulee yhtä lailla kunnioittaa. Hoivaajiin kohdistuva kontrolli ja paine heikentää hoivan laatua.
Hoivan tulisi olla työtä, jota tehdessään ihminen voi olla erityisen herkistynyt toisen tunteille ja tarpeille.
Tarvitsemme laajempaa tietoisuutta hoivaan liittyvistä valtarakenteista.
5. Hoivan verkostoja on kasvatettava ylös, alas ja sivuille
Meidän tulisi luoda kulttuuria, jotka tukevat ydinperhettä laajempia hoivasuhteita sekä hoivan arvostusta. Valtio, kunnat ja ydinperheet eivät voi olla yksin vastuussa hoivasta. Tarvitsemme anti-hierarkisia hoivaverkostoja.
Meidän on pyrittävä hoivaoikeudenmukaisuuteen sekä hoivan saamisessa että vastanottamisessa.
Hoivan tulee olla taito, jota opetetaan ja opitaan kaikkialla. Hoiva on osa kaikkea inhimillistä toimintaa. Se on hauskaa ja luovaa, ja mahdollistaa elämän kukoistamisen.
Hoivan kysymykset tulee nähdä holistisesti: Niitä ei voi ratkaista vailla tietoisuutta globaaleista ketjuista ja luonnon tilasta.
On haluttu opetella toisenlaista, hoivaavaa tapaa tehdä ja kirjoittaa.
Unelmoimme maailmasta, jossa on enemmän hoivaa. Se on väistämättä maailma, jossa on vähemmän tuotantoa.